Muista että some on tehty koukuttamaan käyttäjänsä. Tämä tarkoittaa sitä, että puhelimen sivuun laittaminen tuntuu kaikista ihmisistä vaikealta. Liiallinen puhelimen käyttö aiheuttaa mm. levottomuutta, kiukkuisuutta ja univaikeuksia. Muista siis tehdä joka päivä jotain muutakin kuin viettää aikaa puhelimesi kanssa. 

 Kaikki mikä menee someen tai muualle verkkoon on siellä pysyvästi. Snapchat ja Instagram MyStory näyttää julkaisua vain vuorokauden ajan, mutta tuosta materiaalista voidaan kaikkien nähneiden kesken ottaa kuvakaappauksia. Tämän lisäksi verkossa on erilaisia palvelimia, jotka tallentavat kaiken näihin edellä mainittuihin someihin liittyvän sisällön. 

​Omaan nimeen yhdistyvät linkitykset löytyvät verkosta liian helposti. Kymmenen vuoden päästä nimelläsi tehtävällä Google-haulla löytyy edelleen kaikki se sisältö, mitä sinusta on verkkoon luotu. Jos esiinnyt omalla nimelläsi, pidä huoli siitä, että edustat sitä versiota sinusta, jota kehtaat esitellä vielä aikuisenakin vakavalla naamalla. 

​Kasvojentunnistusteknologian avulla sekä verkosta löytyvien nimitietojen avulla kuvasi, nimesi ja verkossa tiedossa olevat tekemisesi yhdistyvät vielä vuosienkin päästä. Instagramin ja Snapchatin kuvat ovat lähtökohtaisesti julkisia. Saman henkilön vauva-ajan potretit ja aikuisuuden kuvat pystytään nykyteknologian avulla tunnistamaan saman ihmisen kuviksi millisekunneissa.

​Omalla toiminnalla voi vahingossa loukata toisen ihmisen yksityisyydensuojaa. Instagramiin tai Snapchattiin ei pidä laittaa toisten kuvia ilman heidän antamaa lupaa. Kuvat voivat aiheuttaa haittaa monella eri tavalla vielä vuosienkin päästä. Jos et ole varma saitko luvan vai et, on parempi jättää kuva laittamatta.

​Saman asian voi kirjoittaa monella eri tavalla. Pidä huoli siitä, että opettelet sellaisen tavan kirjoittaa toisille, joka ei loukkaa vaan välittää tarkoittamaasi asiaa tehokkaasti. Verkossa saa olla eri mieltä toisten kanssa, mutta henkilökohtaisuuksiin on turha mennä. Läski, ruma, homo ja muut vastaavat kommentit kertovat lähinnä kirjoittajan huonosta itsetunnosta kuin haukun kohteena olevasta ihmisestä. 

​Ihminen ei ole kone, mikä tarkoittaa sitä, että verkossa vastaan tulevat kamaluudet ja mietityttävät asiat vaikuttavat ihmismieleen ja kehoon - välillä todella raskaastikin. Myös aikuiset törmäävät verkossa materiaaliin, joka aiheuttaa pelkoa ja hämmennystä. Mieltä painavista verkkosisällöistä kannattaa puhua aikuisille. Myöskään kaikki kuvat ja videot, mitä somessa näkyy, eivät ole totta vaan hienosti rakennettua show'ta. 

​Somessa tapahtuu kaikenlaista ja vastaan saattaa tulla vakavia haukkumis- tai uhkaamistilanteita. Tällaisten tilanteiden sivustaseuraajana voi aina myös toimia. Tällaisessa tilanteessa on hyvä raportoida suoraan somealustalle häiritsevästä tai loukkaavasta sisällöstä. Jos sinua tai ystävääsi häiritään, uhataan tai kiusataan somessa, pyydä tilanteeseen sopivat oikeudelliset neuvot ja toimintaohjeet Someturvasta (www.someturva.fi).

​Aseta Instagram, Snapchat ja muut sometilisi yksityisiksi palvelun asetusvalikosta. Julkinen tili Instagramissa altistaa vieraiden ihmisten epäasialliselle kommentoinnille ja yhteydenotoille. Yksityinen tili toimii sinun suojana ja viestii muille, että olet kokenut somen käyttäjä.

​Some on erinomainen paikka nauttia omista ystävyyssuhteista. Esim. Instagramissa ja Snapchatissa voi lähettää kivoja ja hassuja viestejä omille kavereille. Toisten tsemppaaminen luo hyvän kierteen, joka vaikuttaa myös siihen miten sinua kohdallaan. 
​

--------------------
KUUNTELE AIHEESTA: 
YLE radio: Lapsen digitaaliset oikeudet ja kirjat (Suvi Uski) (kesto 10 min)
Millaiset ovat lasten ja nuorten digitaaliset oikeudet ja velvollisuudet? Saako lapsen eristää huonon käytöksen seurauksena? Vieraana on sosiaalisen median tutkija ja sosiaalipsykologi Suvi Uski. Lukion aloittavien nuorten perheissä laskeskellaan, kuinka paljon opiskeluun käytettävät kirjat tulevat maksamaan. Perinteisiä paperikirjoja voi parhaassa tapauksessa ostaa käytettyinä ja näin saada ne hieman uusia edullisemmin. Digikirjoissa tätä mahdollisuutta ei ole. Esimerkiksi näistä aiheista puhutaan iltapäivän Ajantasassa. Lähetyksen juontaa Anne-Mari Rajala.
--------------------
LUE AIHEESTA:
Digitaaliset oikeudet: Lapsen yksityisyyden suoja digitaalisessa mediassa (Lastensuojelun Keskusliitto)
Somerikoksista esimerkkejä: Someturva
Someriippuvuus: Someriippuvuus. Uski, S. Päihdelinkki (2016).
Vanhemmille neuvoja someen liittyen: Näin tuet lapsesi sosiaalisen median käyttöä. (MLL)
--------------------
​

​Huonosti käyttäytyviä aikuisia löytyy myös yllättävistä paikoista - ei pelkästään Hyvinkäällä tai Finnairin lennolla tehdyn päivityksen laatijoista tai heidän yleisöistään. Trumpin valinta Yhdysvaltojen presidentiksi ja tätä ennakoinut ja seurannut Trumpin twitter-öykkäröinti on aikamme tyyppiesimerkki huonosti käyttäytyvästä aikuisesta. Presidenttiyteen liittyy suunnaton määrä valtaa ja presidenttiin kohdistuva ihailu sisäistyy pieniin ihmisiin jo alakoulussa. Kysymykset siitä, voiko näin korkeassa asemassa valtaa pitävä ihminen käyttäytyä niin huonosti kuin olemme mediassa nähneet, tulevat kaikkien huulille. Vallan lisäksi Trumpilla on myös sitä toista, maailman ihailluinta valtaa, eli dollars in his pocket. Tällaisen malliaikuisen pääseminen miljoonien aikuisten ihmisten ihailun kohteeksi huonosti käyttäytymällä on väärä viesti koko maapallolle. Nimittäin, jos idoli tekee noin, niin pian fanitkin tekevät noin. 
 
Rauhan puolustaminen on meillä ihmisillä verissä. Perinteisesti yhteiskunnassa on rauhaa suojeltu nimenomaan tuomioistuimen langettamien tuomioiden muodossa. Somessa raivoavat tai oikeutta hakevat aikuiset eivät sinällään toimi paholaisen sanansaattajina vaan heidän käyttäytymistään ohjaa luonnollinen sosiaalipsykologinen ryhmäprosessi. Nimittäin ryhmässä uhkaavasti käyttäytyvät yksilöt ovat vaaraksi koko ryhmälle ja heidät pitää saada nopeasti ruotuun ennen kuin mitään pahaa ehtii tapahtua. Tällainen normatiivinen kurinpalautus on siis ollut ihmislajin selviytymiselle keskeinen mekanismi.
 
Me ihmiset toimimme omaa ryhmäämme varten ja haluamme taata sen turvallisuuden ja jatkuvuuden. Jos joku käyttäytyy uhkaavasti, täytyy tuo käytös eliminoida välittömästi ennen kuin se tarttuu muihin ryhmän jäseniin. Mielenkiintoista on myös se, että ensimmäinen tötöilijä saa erityisen kovan kurinpalautuksen, sillä se on ryhmän tapa tehdä itselleen selväksi, että huonosti käy, jos jotain noin typerää yrittää. Somessa nämä kurinpalautukset ovat äärimmäisen helppo saada käyntiin ja toteutukseen. Väistämätöntä kuitenkin on, että huonosti käyttäytyvästä yksilöstä tuleekin tilanteen suurin uhri, koska lynkkaaminen ei niin vain lopukaan. Sormella osoitteluun osallistuvat kaikki kynnelle kykenevät, sillä toinen yhtä vahva sosiaalipsykologinen mekanismi on toisten käytöksen matkiminen. Kun konfliktitilanteita selvitellään, on varsin suosittua perustella omaa toimintaa toisten toiminnalla: ”mä osallistuin, koska toikin osallistu”. Käyttäytymisen analyysi paljastaa, että ihmisyys on vähintäänkin vaikeaa, joten onneksi meille on kehittynyt myös meidät eläimistä erottavat ajatteluntaidot. 

​Kun somessa turvaudutaan lyhyisiin muutaman sanan tai parin lauseen tilannekuvauksiin, on vuorovaikutus todella riskialtista. Kun on vain tekstiä ilman ilmeiden ja eleiden tasapainottavaa ja viestiä ohjaavaa vaikutusta, käy helposti niin, että väärinymmärryksiä tulee. Nämä väärinymmärrykset ovat nimenomaan aukkoja tiedossa, joita kiireen vilkkaan täytetään omilla luuloilla ja ideoilla asiaan liittyen. Sosiaalipsykologin näkökulmasta tekstuaalinen kommunikointi on siis todella huteraa, etenkin kun me rivikansalaiset emme pääsääntöisesti ole ammattikirjoittajia.
 
Somepäivitykseen saattaa lipsahtaa jotain aivan muuta, kuin oli itse ajatellut. Päivityksen kiireessä lukeva, ei tajua kielikuviin piilotettua sarkasmia ja ottaa kirjoituksen todesta - ja pahastuu. Keskeistä somessa on se, että toisille jaettu video, kuva tai teksti on aina irrotettu kontekstistaan. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikkei yksilö käyttäytyisikään täysin ajattelemattomasti, some mahdollistaa tahattomien väärinymmärrysten synnyn aivan liian helposti. Hyvinkään videon tapahtumat ovat tästä hyvä esimerkki. 

​Vaikka tiedetään, että kurinpalautukseen löytyy vahvat evolutiiviset perusteet, on yhtä lailla selvää, ettei tällaiseen toimintaan kannata tarpeettomasti osallistua. Se tuhannes haukku jo nujerretun niskaan on tarpeeton ja lietsoo ympärilleen enemmän pahaa kuin hyvää. Myös meidän aikuisten velvollisuus on laittaa asiat mittasuhteisiin ja miettiä, kannattaako omaa lusikkaa kastaa joka soppaan. Herra Niitin kohun aikaan olin itse myös imettävä äiti ja hänen päivityksensä loukkasi minua. Olen kuitenkin erittäin huojentunut siitä, etten loukannut häntä takaisin, sillä nyt soimaisin itseäni siitä, että saatoin myötävaikuttaa hänen menehtymiseensä. 
 
Silloin kun tuntuu siltä, että "tuota tyyppiä pitäisi vähän ojentaa", kannattaa vetää sivistyneen kyynikon hattu päähän. Ryhmää voi suojella monella muullakin tavalla kuin jankkaamalla ”Kusipää!”:tä kommenttikenttään. Voi esimerkiksi miettiä, että onko tämä nyt sellainen asia, jota haluan puolustaa koko ruumiillani ja sielullani; ja toisekseen, onko tämä jankkaaminen nyt se tapa, jolla koen saavani eniten parannusta aikaan. Varmaa on, että jokainen tehty teko - olipa kyseessä kuinka pieni herja tahansa - vaikuttaa tähän maailmaan jollain tavalla. Saman ajan ja vaivan voi käyttää epäkohtien korjaamiseen tai vaikka frendin kannustamiseen. Viha synnyttää lisää vihaa ja tsemppi saa ihmiset toimimaan hyvän puolesta. Trumpin keissi odottaa edelleen hurjaa päätöstään ja olen itse kyllä ryhmäprosessin pauloissa pahemman kerran. Tekisi mieli huutaa, että: "Heivatkaa toi tyyppi!”, mutta sitä en tee, koska en usko sen hyödyttävän yhtään mitään. Lähinnä pohdin sitä, kuinka paljon valtaa pitää olla, jotta someraivo ei pysty yksilöä tuhoamaan. 

Törmäsin tänään sattumalta Demos Helsingin aina niin inspiroivaan Juha Leppäseen ja kuulin kuinka sosiaalipsykologeja on nyt hehkuteltu eri maailman kolkissa. Juhan ajatuksista sainkin selkeän alkupuheenvuoron mun Social Media & Social Psychology-kurssin huomiselle luennolle. Piilaakson teknologiankehitysskenessä on ollut nähtävissä selkeät trendit: ensin palkattiin ohjelmoijia, sen jälkeen designereita ja nyt palkataan keitäs muita kuin sosiaalipsykologeja ja tyyppejä, jotka ymmärtävät miten ihmiset toimivat. Tämä on selkeä viesti myös mun opiskelijoille, ja niille jotka miettivät, miten voivat muuttaa maailmaa. 
​
Mahtipontisen aloituksen jälkeen huomenna olisi tarkoitus käydä läpi myös sosiaalipsykologin työkalupakkia. Ideana on tutustua erilaisiin työkaluihin ja mitä milläkin saa tehtyä ihan oikeassa elämässä. Kerään tähän huomisen luennon kolme keskeistä pointtia: 

1. Iso kuva

Sosiaalipsykologin työkalupakin kanssa pätee sama homma kuin talon rakennuksessa: Pelkillä välineillä ei voi rakentaa, vaan täytyy käsittää iso kuva ja se, että mitä milläkin työkalulla saa aikaiseksi. Yhden menetelmän osaaminen ei takaa vielä minkäänmoista menestystä. Se mikä sosiaalipsykologian opinnoissa tulee plussana on se, että teorian hyvä hallinta mahdollistaa erilaisten työkalujen luovan käytön. Välillä tarvitaan kahta eri näkökulmaa, jotta nähdään olemassa oleva ristiriita ja vielä kolmas menetelmä, jotta tämä ristiriita voidaan ”designata" palvelusta ulos. Keskeistä on ymmärtää, että sosiaalisuutemme muuttaa käyttäytymisemme varsin epärationaaliseksi: valehtelemme, peitämme omat halumme ja olemme kohteliaita, vaikka meille oltaisiin ilkeitä. Tämä näkyy hyvin erona aikuisen ja vielä sosiaalistumattoman lapsen käyttäytymisessä. 

Sosiaalipsykologiassa katsomme asioita aina eri sosiaalisuuden tasoilta kuten esimerkiksi yksilön näkökulmasta, ryhmän näkökulmasta ja jopa yhteiskunnan näkökulmasta. Jokainen näkökulma antaa erilaisen lähestymistavan, mikä tarkoittaa sitä, että näiden näkökulmien läpileikkaus tuottaa rikkaan näkemyksen kulloinkin kyseessä olevasta ilmiöstä. Esimerkiksi yhtä Facebookin kierrätysryhmää voidaan tarkastella samanaikaisesti yksittäisen käyttäjän näkökulmasta, kahden käyttäjän vuorovaikutuksen näkökulmasta tai  kierrätysryhmän kokonaisvaltaisen sosiaalisen dynamiikan näkökulmasta. Tässä linkki mun haastatteluun aiheesta Hesarissa. 
​
2. Yök, laadullisia menetelmiä!

Laadulliset menetelmät eivät ole taistossa kvantitatiivisa menetelmiä vastaan, vaan nämä menetelmät täydentävät toisiaan. Ikuisille "numeroiden rakastajille" sanottakoon, että laadullinen tutkimus on paikkansa ansainnut, sillä se on ollut lähes tulkoon kaikkien käyttäytymisen teorioiden synnyssä mukana. Kaikkia menetelmiä ei tarvitse osata täydellisesti, mutta into oppia on se ainoa motivaationlähde silloin, kun tutkimus käy puuduttavaksi. Erilaisten menetelmien käyttö on avainasemassa, kun tavoitteena on ymmärtää uusia ilmiöitä. Tieteellisestä tutkimuksesta on hyvä omia ajatus siitä, että ilmiötä voi tutkia erilaisin menetelmin eikä yhdellä menetelmällä saadun tuloksen tarvitse olla parempi kuin toisen. Erilaisten menetelmien käyttö varmistaa tosielämässä myös sen, että joutuu katsomaan asiaa muualtakin kuin oman navan ympäriltä. 

TREND ALERT: Yhdysvalloissa kuumin datatrendi tällä hetkellä on validoida kvantidataa kvalidatalla. 

3. Haastattelu ei ole tulos

Haastattelu on minulle henkilökohtaisesti tärkein tapa hankkia ymmärrys milloin mistäkin asiasta. Koen sen nopeaksi, edulliseksi ja selitysvoimaisimmaksi tiedonhankintamenetelmäksi, jonka ilosanomaa on antoisaa viedä maailmalle. Yksi juttu kuitenkin helposti unohtuu haastatteluhuumassa - nimittäin haastattelussa saatu vastaus ei ole tulos. Sosiaalipsykologeille on päivänselvää, että kysyttäessä ihminen vastaa sosiaalisesti suotavalla tavalla. Tämä tarkoittaa sitä, että jos kysyt ”Miksi tulit tänään keskustaan omalla autolla?” vastaaja saattaa vastata, että koska oli todella kova kiire, vaikka hän olisikin tullut omalla autolla ihan mukavuussyistä. Kun haastattelut on tehty alkaa tulosten hankinta eli analyysi. Sosiaalipsykologin työkalupakissa keskeinen sija onkin joukolla erilaisia analyysimenetelmiä, jotka ottavat huomioon vastaajien vastaukset nimenomaan erilaisten sosiaalisten lainalaisuuksien ympäröimänä. Erilaiset analyysimenetelmät tutkivat ihmisen kokemusta, puhetapaa, motivaatioita tai merkityksenantoa.  

Katsotaan minkälaisiin keskusteluihin opiskelijoiden kanssa päädytään. Veikkaan, että pisin keskustelu käydään siitä kuinka monta näkökulmaa he aikovat ottaa mukaan omissa tiimihaasteissaan. 

The dataset exposes many interesting details, but to get an overall picture of the scale I gathered a time series that describes the change during the past five years (see my older compilation here). The stats are collected from 2011-2016 and they include even the oldest age-group 75-89. 

An interpretation of the figure above suggests, that social media use has increased in all age groups expect for 16-24 year olds. It also stands quite evident that the the increase in other age groups is very moderate. 25-34 year olds (88%) have almost reached the younger age group (89%). Another interesting detail is that the 45-54 year olds have come above the average this year. 

In the overall population 56 % of people use social media, that is a 3 percent increase from the last year.

Since it will take some time still before my thesis will be public I chose to share some side products that have been created along the process.  

Here is a time series illustrating social media use in Finland in 2011-2014. I have created this illustration for my dissertation already in last December, but thought it might be as well useful here on the blog. I have compiled this information from the statistics of Statistics Finland.

The statistics show that use of SNSs is common in Finland: over half of the population engages with them. Almost all young people and adults and nearly half of Finns in the 45–54 age group keep company with SNSs. Those in older age groups are not that active in the SNS sphere, although a steady increase is seen in those groups too. Overall, the increase in use in every age group has been significant in recent years.

The graph illustrates not only the latter trend of steady increase but also how strongly age affects the trend. Interestingly all age groups are at a distinct level in their engagement with SNSs (reflected by the figure’s separate, non-overlapping lines).

There is a noticeable gap between those 35–44 and those 45–54 that points to younger age groups being more involved with SNSs than older ones are. Since the youngest group is approaching saturation (100%) in prevalence of SNS use, a future version of this graph is going to look different. Presumably, other age groups’ SNS use levels will reach the levels of younger age groups. With a US time series, Pew Internet shows similar patterns between age groups.

I have also been commenting on similar statistics aqcuaired by Yle and Taloustutkimus in Yle TV News in January 2015.