Sosiaalipsykologin työkalupakki osana tulevaisuuden palvelumuotoilua

Törmäsin tänään sattumalta Demos Helsingin aina niin inspiroivaan Juha Leppäseen ja kuulin kuinka sosiaalipsykologeja on nyt hehkuteltu eri maailman kolkissa. Juhan ajatuksista sainkin selkeän alkupuheenvuoron mun Social Media & Social Psychology-kurssin huomiselle luennolle. Piilaakson teknologiankehitysskenessä on ollut nähtävissä selkeät trendit: ensin palkattiin ohjelmoijia, sen jälkeen designereita ja nyt palkataan keitäs muita kuin sosiaalipsykologeja ja tyyppejä, jotka ymmärtävät miten ihmiset toimivat. Tämä on selkeä viesti myös mun opiskelijoille, ja niille jotka miettivät, miten voivat muuttaa maailmaa. 
​
Mahtipontisen aloituksen jälkeen huomenna olisi tarkoitus käydä läpi myös sosiaalipsykologin työkalupakkia. Ideana on tutustua erilaisiin työkaluihin ja mitä milläkin saa tehtyä ihan oikeassa elämässä. Kerään tähän huomisen luennon kolme keskeistä pointtia: 

1. Iso kuva

Sosiaalipsykologin työkalupakin kanssa pätee sama homma kuin talon rakennuksessa: Pelkillä välineillä ei voi rakentaa, vaan täytyy käsittää iso kuva ja se, että mitä milläkin työkalulla saa aikaiseksi. Yhden menetelmän osaaminen ei takaa vielä minkäänmoista menestystä. Se mikä sosiaalipsykologian opinnoissa tulee plussana on se, että teorian hyvä hallinta mahdollistaa erilaisten työkalujen luovan käytön. Välillä tarvitaan kahta eri näkökulmaa, jotta nähdään olemassa oleva ristiriita ja vielä kolmas menetelmä, jotta tämä ristiriita voidaan ”designata" palvelusta ulos. Keskeistä on ymmärtää, että sosiaalisuutemme muuttaa käyttäytymisemme varsin epärationaaliseksi: valehtelemme, peitämme omat halumme ja olemme kohteliaita, vaikka meille oltaisiin ilkeitä. Tämä näkyy hyvin erona aikuisen ja vielä sosiaalistumattoman lapsen käyttäytymisessä. 

Sosiaalipsykologiassa katsomme asioita aina eri sosiaalisuuden tasoilta kuten esimerkiksi yksilön näkökulmasta, ryhmän näkökulmasta ja jopa yhteiskunnan näkökulmasta. Jokainen näkökulma antaa erilaisen lähestymistavan, mikä tarkoittaa sitä, että näiden näkökulmien läpileikkaus tuottaa rikkaan näkemyksen kulloinkin kyseessä olevasta ilmiöstä. Esimerkiksi yhtä Facebookin kierrätysryhmää voidaan tarkastella samanaikaisesti yksittäisen käyttäjän näkökulmasta, kahden käyttäjän vuorovaikutuksen näkökulmasta tai  kierrätysryhmän kokonaisvaltaisen sosiaalisen dynamiikan näkökulmasta. Tässä linkki mun haastatteluun aiheesta Hesarissa. 
​
2. Yök, laadullisia menetelmiä!

Laadulliset menetelmät eivät ole taistossa kvantitatiivisa menetelmiä vastaan, vaan nämä menetelmät täydentävät toisiaan. Ikuisille "numeroiden rakastajille" sanottakoon, että laadullinen tutkimus on paikkansa ansainnut, sillä se on ollut lähes tulkoon kaikkien käyttäytymisen teorioiden synnyssä mukana. Kaikkia menetelmiä ei tarvitse osata täydellisesti, mutta into oppia on se ainoa motivaationlähde silloin, kun tutkimus käy puuduttavaksi. Erilaisten menetelmien käyttö on avainasemassa, kun tavoitteena on ymmärtää uusia ilmiöitä. Tieteellisestä tutkimuksesta on hyvä omia ajatus siitä, että ilmiötä voi tutkia erilaisin menetelmin eikä yhdellä menetelmällä saadun tuloksen tarvitse olla parempi kuin toisen. Erilaisten menetelmien käyttö varmistaa tosielämässä myös sen, että joutuu katsomaan asiaa muualtakin kuin oman navan ympäriltä. 

TREND ALERT: Yhdysvalloissa kuumin datatrendi tällä hetkellä on validoida kvantidataa kvalidatalla. 

3. Haastattelu ei ole tulos

Haastattelu on minulle henkilökohtaisesti tärkein tapa hankkia ymmärrys milloin mistäkin asiasta. Koen sen nopeaksi, edulliseksi ja selitysvoimaisimmaksi tiedonhankintamenetelmäksi, jonka ilosanomaa on antoisaa viedä maailmalle. Yksi juttu kuitenkin helposti unohtuu haastatteluhuumassa - nimittäin haastattelussa saatu vastaus ei ole tulos. Sosiaalipsykologeille on päivänselvää, että kysyttäessä ihminen vastaa sosiaalisesti suotavalla tavalla. Tämä tarkoittaa sitä, että jos kysyt ”Miksi tulit tänään keskustaan omalla autolla?” vastaaja saattaa vastata, että koska oli todella kova kiire, vaikka hän olisikin tullut omalla autolla ihan mukavuussyistä. Kun haastattelut on tehty alkaa tulosten hankinta eli analyysi. Sosiaalipsykologin työkalupakissa keskeinen sija onkin joukolla erilaisia analyysimenetelmiä, jotka ottavat huomioon vastaajien vastaukset nimenomaan erilaisten sosiaalisten lainalaisuuksien ympäröimänä. Erilaiset analyysimenetelmät tutkivat ihmisen kokemusta, puhetapaa, motivaatioita tai merkityksenantoa.  

Katsotaan minkälaisiin keskusteluihin opiskelijoiden kanssa päädytään. Veikkaan, että pisin keskustelu käydään siitä kuinka monta näkökulmaa he aikovat ottaa mukaan omissa tiimihaasteissaan.