S(u)omen huonosti käyttäytyvät aikuiset

Toissa päivänä mulle soitteli toimittaja, joka oli kiinnostunut aikuisten huonon some-käytöksen vaikutuksesta nuoriin (hänen kirjoittama juttu löytyy täältä). En oikein tiennyt, miten päin olisin asiaa lähtenyt purkamaan, sillä tottakai - huonosti käyttäytyvät aikuiset ovat lasten ja nuorten suurin uhka - ainakin teoreettisesti.
 
Hyvinkäällä sattui hiljattain tapaus, jossa muistisairas vanhus oli ilmeisesti lyönyt ohikulkevia poikia ja pojat olivat alkaneet videokuvata tilannetta. Vanhuksen ja poikien vuorovaikutus näyttäytyy videolla ikävästi eskaloituneena eikä videon someen jakanut poika varmasti osannut ennakoida, millaiset seuraukset hänen teollaan saattoi olla. Tästä videon jakamisesta seurannut some-ryöpytys muodostui niin kutsutuksi ”someilmiöksi.”
 
Videon katsoneet tuhannet saivat tilanteesta varsin epämääräisen käsityksen, sillä vaikka videon alussa näkyy, että vanhus lyö yhtä pojista, poikien siitä jatkuva vanhuksen uhkailu vaikuttaa erittäin pelottavalta. Tästä seurasi se, että pojat olivat valikoituneet yleisen vainon ja tappouhkausten kohteeksi - nimenomaisesti toisten aikuisten taholta. Poikien kotiosoitteita oli selvitelty ja vaino oli jatkunut raivokkaana myös somen ulkopuolella. Viimeisen tiedon mukaan Hyvinkään poliisi on vahvistanut, että asiassa tapahtui asianomistajarikkeitä molempien osapuolten taholta, ja nyt osapuolet ovat sopineet asian keskenään. Mielenkiintoista kuitenkin on, että vaikka asia on osallisten kesken ratkaistu, tapahtuma elää omaa elämäänsä erilaisten tulkintojen muodossa someyleisöjen keskuudessa.
 
Someen hetken mielijohteessa tehty päivitys on vaikeuttanut monen muunkin elämää. Muistelkaamme mitä tapahtui julkkis-stylisti Teri Niitille pari vuotta takaperin. Niitti kuvasi lennolla naapuripenkillä imettävää äitiä ja kritisoi tätä varsin luonnollista tapahtumaa omalla somekanavallaan. Tämä päivitys koitui järkyttävällä tavalla Niitin kohtaloksi. Koko maanlaajuinen someraivo kiidätti Niitin pois televisiosta ja muilta työkeikoilta. Niitin virhearviosta kimpaantuneet kansalaiset muodostivat näyttävän vastaliikkeen ja tuhosivat Niitin uran ja elämän siihen paikkaan. Tapahtumasarjan vakavuutta kuvaa myös se, että vuosi takaperin Niitin elämä myös ihan oikeasti päättyi. Yksilön ajattelematon huono käytös voi johtaa siihen, että oma yleisö alkaa käyttäytyä huonosti. 

​Valta vapauttaa 

​Huonosti käyttäytyviä aikuisia löytyy myös yllättävistä paikoista - ei pelkästään Hyvinkäällä tai Finnairin lennolla tehdyn päivityksen laatijoista tai heidän yleisöistään. Trumpin valinta Yhdysvaltojen presidentiksi ja tätä ennakoinut ja seurannut Trumpin twitter-öykkäröinti on aikamme tyyppiesimerkki huonosti käyttäytyvästä aikuisesta. Presidenttiyteen liittyy suunnaton määrä valtaa ja presidenttiin kohdistuva ihailu sisäistyy pieniin ihmisiin jo alakoulussa. Kysymykset siitä, voiko näin korkeassa asemassa valtaa pitävä ihminen käyttäytyä niin huonosti kuin olemme mediassa nähneet, tulevat kaikkien huulille. Vallan lisäksi Trumpilla on myös sitä toista, maailman ihailluinta valtaa, eli dollars in his pocket. Tällaisen malliaikuisen pääseminen miljoonien aikuisten ihmisten ihailun kohteeksi huonosti käyttäytymällä on väärä viesti koko maapallolle. Nimittäin, jos idoli tekee noin, niin pian fanitkin tekevät noin. 
 
Rauhan puolustaminen on meillä ihmisillä verissä. Perinteisesti yhteiskunnassa on rauhaa suojeltu nimenomaan tuomioistuimen langettamien tuomioiden muodossa. Somessa raivoavat tai oikeutta hakevat aikuiset eivät sinällään toimi paholaisen sanansaattajina vaan heidän käyttäytymistään ohjaa luonnollinen sosiaalipsykologinen ryhmäprosessi. Nimittäin ryhmässä uhkaavasti käyttäytyvät yksilöt ovat vaaraksi koko ryhmälle ja heidät pitää saada nopeasti ruotuun ennen kuin mitään pahaa ehtii tapahtua. Tällainen normatiivinen kurinpalautus on siis ollut ihmislajin selviytymiselle keskeinen mekanismi.
 
Me ihmiset toimimme omaa ryhmäämme varten ja haluamme taata sen turvallisuuden ja jatkuvuuden. Jos joku käyttäytyy uhkaavasti, täytyy tuo käytös eliminoida välittömästi ennen kuin se tarttuu muihin ryhmän jäseniin. Mielenkiintoista on myös se, että ensimmäinen tötöilijä saa erityisen kovan kurinpalautuksen, sillä se on ryhmän tapa tehdä itselleen selväksi, että huonosti käy, jos jotain noin typerää yrittää. Somessa nämä kurinpalautukset ovat äärimmäisen helppo saada käyntiin ja toteutukseen. Väistämätöntä kuitenkin on, että huonosti käyttäytyvästä yksilöstä tuleekin tilanteen suurin uhri, koska lynkkaaminen ei niin vain lopukaan. Sormella osoitteluun osallistuvat kaikki kynnelle kykenevät, sillä toinen yhtä vahva sosiaalipsykologinen mekanismi on toisten käytöksen matkiminen. Kun konfliktitilanteita selvitellään, on varsin suosittua perustella omaa toimintaa toisten toiminnalla: ”mä osallistuin, koska toikin osallistu”. Käyttäytymisen analyysi paljastaa, että ihmisyys on vähintäänkin vaikeaa, joten onneksi meille on kehittynyt myös meidät eläimistä erottavat ajatteluntaidot. 

​Miksi kurinpalautusta ei osata antaa sopivasti?

​Kun somessa turvaudutaan lyhyisiin muutaman sanan tai parin lauseen tilannekuvauksiin, on vuorovaikutus todella riskialtista. Kun on vain tekstiä ilman ilmeiden ja eleiden tasapainottavaa ja viestiä ohjaavaa vaikutusta, käy helposti niin, että väärinymmärryksiä tulee. Nämä väärinymmärrykset ovat nimenomaan aukkoja tiedossa, joita kiireen vilkkaan täytetään omilla luuloilla ja ideoilla asiaan liittyen. Sosiaalipsykologin näkökulmasta tekstuaalinen kommunikointi on siis todella huteraa, etenkin kun me rivikansalaiset emme pääsääntöisesti ole ammattikirjoittajia.
 
Somepäivitykseen saattaa lipsahtaa jotain aivan muuta, kuin oli itse ajatellut. Päivityksen kiireessä lukeva, ei tajua kielikuviin piilotettua sarkasmia ja ottaa kirjoituksen todesta - ja pahastuu. Keskeistä somessa on se, että toisille jaettu video, kuva tai teksti on aina irrotettu kontekstistaan. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikkei yksilö käyttäytyisikään täysin ajattelemattomasti, some mahdollistaa tahattomien väärinymmärrysten synnyn aivan liian helposti. Hyvinkään videon tapahtumat ovat tästä hyvä esimerkki. 

​Mitä voin tehdä?

​Vaikka tiedetään, että kurinpalautukseen löytyy vahvat evolutiiviset perusteet, on yhtä lailla selvää, ettei tällaiseen toimintaan kannata tarpeettomasti osallistua. Se tuhannes haukku jo nujerretun niskaan on tarpeeton ja lietsoo ympärilleen enemmän pahaa kuin hyvää. Myös meidän aikuisten velvollisuus on laittaa asiat mittasuhteisiin ja miettiä, kannattaako omaa lusikkaa kastaa joka soppaan. Herra Niitin kohun aikaan olin itse myös imettävä äiti ja hänen päivityksensä loukkasi minua. Olen kuitenkin erittäin huojentunut siitä, etten loukannut häntä takaisin, sillä nyt soimaisin itseäni siitä, että saatoin myötävaikuttaa hänen menehtymiseensä. 
 
Silloin kun tuntuu siltä, että "tuota tyyppiä pitäisi vähän ojentaa", kannattaa vetää sivistyneen kyynikon hattu päähän. Ryhmää voi suojella monella muullakin tavalla kuin jankkaamalla ”Kusipää!”:tä kommenttikenttään. Voi esimerkiksi miettiä, että onko tämä nyt sellainen asia, jota haluan puolustaa koko ruumiillani ja sielullani; ja toisekseen, onko tämä jankkaaminen nyt se tapa, jolla koen saavani eniten parannusta aikaan. Varmaa on, että jokainen tehty teko - olipa kyseessä kuinka pieni herja tahansa - vaikuttaa tähän maailmaan jollain tavalla. Saman ajan ja vaivan voi käyttää epäkohtien korjaamiseen tai vaikka frendin kannustamiseen. Viha synnyttää lisää vihaa ja tsemppi saa ihmiset toimimaan hyvän puolesta. Trumpin keissi odottaa edelleen hurjaa päätöstään ja olen itse kyllä ryhmäprosessin pauloissa pahemman kerran. Tekisi mieli huutaa, että: "Heivatkaa toi tyyppi!”, mutta sitä en tee, koska en usko sen hyödyttävän yhtään mitään. Lähinnä pohdin sitä, kuinka paljon valtaa pitää olla, jotta someraivo ei pysty yksilöä tuhoamaan.